Oivan päiväkirja

https://kultakartano.palstani.com/ratsastustunnit-ja-valmennukset-f3/puomitunti-200210-nimilistaan-t26.htm

Tarkaari - Oiva
Olit ensin vähän nyrpeä joutuessasi ratsastaa Oivalla, sillä olit alkutunnista anonut pääseväsi Ahvolla. Maikku piti kuitenkin päänsä ja lupasi Oivan olevan todella kiva ratsastaa. Olit ensimmäinen koko tunnilta, joka pääsi selkään omin avuin, sillä Oiva seisoi kiltisti paikallaan ja melkein naureskeli Kalin ja Novan touhuille. Alkuverryttelyissäkin näytit vielä hapanta naamaa, mutta hetken ratsastettuassi myönsit Oivan olevan ihan mukava. Kun pääsitte puomitehtävään, Oiva oli innoissaan ja kaikki sujui todella kivasti. Askeleenmuutoksissa Oiva kuunteli nätisti, mutta laukanvaihdoissa oli ensin vähän ongelmia, mutta nekin saatiin lopulta sujumaan Maikun avulla. Lopputunnista olit jo hyvillä mielin ja myönsit tykkääväsi Oivasta.

Yäää-äh, yhteiskuntaopin tylsä tunti. Opettaja paasaa jotain, mikä kuulostaa korvissani ryhmältä kirosanoja ja käsi on kipeänä ankarasta muistiinpanojen kirjoittelusta. Tuntia oli jäljellä vielä 55 minuuttia mutta minä olin jo poistunut koulusta hiljaa mielessäni. Pian havahduin, kun opettaja olikin jo antamassa kotitehtäviä. Kirosin ääneen niiden määrää ja sain vihjailevia kommentteja että jos nukkuisin vähemmän ja tekisin tunnilla enemmän töitä, kotia jäisi vähemmän tehtävää. Olin toden totta vain väsynyt, en laiska.
Ulkona oli ainakin 20 astetta pakkasta ja sain vähän väliä kylmiä väreitä seistessäni muutaman tusinan muun lukiolaisen kanssa bussipysäkillä. Bussin saapuessa kaikki ryntäsivät bussiin varaamaan hyvän ja lämpimän paikan, itselleni jäi seisomapaikka. Soitin isälleni, josko häneltä saisin kyydin tallille. Kiireisenä hän suostui, mutta äänen sävystä kuuli, että parempaakin tekemistä hänellä olisi ollut.
Saapuessani tallin pihalle nousin autosta vaatepussieni kanssa ja kävelin suoraan hoitajien huoneeseen järjestelemään tavaroitani. Asensin kaappiin tekstiilihyllykön, johon nätisti asettelin eri tavarat eri lokerikkoihin. Ennen kaapin sulkemista myhäilin ja mietin, kauankohan tuo pysyisi tuon näköisenä. Talsin pihalle etsimään laikukasperseistä ponia. En kylläkään ottanut huomioon että ponin huomiota herättävä perä on paksun toppaloimen alla, joten menin takaisin tallin tsekkaamaan tarhausjärjestyksen. Ei mennyt kuin pieni tovi kun sain käsiini Oivan, jonka sitten talutin sisälle pakkasen hoputtamana.
Pyyhin loimesta ylimääräiset lumihiutaleet ja vein sen kuivumaan, vaikkei se ollut edes märkä, varmuuden vuoksi. Loimen alta paljastui sangen ikävä yllätys. Olli (minulla tapa antaa hoitohevoselle oma ”henkilökohtainen” lempinimi) oli päättänyt nukkua pissapurujensa päällä, joten karva oli jäätyneestä nesteestä koppurainen ja haisi. Harjasin sen kovalla harjalla näin aluksi sileäksi, palaisin ongelmaan liikutuksen jälkeen. Harjailin Oivaa kauttaaltaan ensin pölyharjalla ja sen jälkeen pehmeällä harjalla. Naureskelin, kuinka pyöreä pulla se olikaan. Verrattuna esimerkiksi kuvankauniiseen Kalinkaan, jota olin ihaillut ohimennen.
Satula ja suitset löytyivät näppärästi niille varatuilta paikoilta ja yhtä näppärästi asettelin satulan Oivan selkään. Koska ulkona oli kylmä, asettelin ponin selkään sen kaapista löytyneen fleece-loimen. Suitsissa tulikin pienoinen ongelma, sillä joku oli päättänyt jäädä ehdottomasti karsinan lämpöön eikä halunnut lisävaihtoehtoja. Onneksi minäkään en pidä lisävaihtoehdoista ja tavallisen tapaani pidin ”puhuttelun” ja törkkäsin sormen suupielistä jotta sain kuolaimet sen suuhun. Aika kieroa kieltämättä.
Talutin nöyrästi kohtalonsa hyväksyneen Oivan maneesiin ja kiristelin satulavyötä. Virnuilin jälleen itsekseni jalustimien pituudelle, sillä itselleni ne olivat aivan liian pitkät, kuka lie vemmelsääri viimeksi käynyt. Kun jalustimet oli sopivaksi säädetty, nousin Oivan selkään joka ei hämmästyksekseni liikauttanut eväänsäkään vaan odotti rauhallisena kunnes annoin sille luvan kävellä. Kävelimme jokusen tovin jonka jälkeen avasin loimen edestä ja kiedoin sen reisieni ympärille. Nappasin ohjat tuntumalle ja aloin pyytää reippaampaa käyntiä ja sitä kautta pyöreämpää selkää. Olli käveli vain pää tahmeasti ylhäällä, joten ajattelin lämmitellä sitä kevyellä ravilla. Ravissa tein pääty-ympyröitä, voltteja sekä tempojen lisäyksiä lävistäjällä. Ravailtuani noin 15 minuuttia, istuin perusistuntaan ja jatkoin edelleen volttien ja ympyröiden tekemistä. Ravi pompotti minua ylös, alas ja hullulta kuin se kuulostaakin, myös sivulle. Onnistuin pitämään kädet vakaana ja työstin pohkeella Oivaa kohti kuolainta ja pian se alkoi pyöristää selkäänsä ja taipua niskasta. Kun Oiva liikkui pyöreästi, ravi ei tuntunut läheskään yhtä pahalta vaan pystyin jopa nauttimaankin menosta. Nostin oikean laukan ja laukkailin oikeaan kierrokseen tehden edelleen ympyröitä ja taivuttaen ponin kaulaa sisäänpäin. Lävistäjälle temmon lisäys ja kulman jälkeen laukan vaihto. Oivan laukka oli helppo ratsastaa ja varsin helposti muokattavissa. Tunsin useinta kylmiä pistoja reidessä, nenässä ja poskissa, niinpä keventelin loppuravit ja loppukäyntien kautta talliin.
Tulimme talliin reippain askelin ja pian olinkin riisunut Oivan ratsastusvermeistä ja vienyt loimen lämpimään. Oiva pääsi pissaläikkänsä kanssa pesariin jossa pesin läikän pois linnashampoolla ja kuivattelin pyyhkeellä. Jätin Ollille vielä lämpimäsä kuivaushuoneessa olleen loimen päälle ja laitoin toppaloimen karsinan eteen roikkumaan. kaivoin taskustani pari porkkanan palasta ja tarjosin se Olli-ponille, koska se oli ollut niin hieno. Lässytin sille vielä jotain ennen kuin lukitsin karsinan ja lähdin vaatekaapin kautta kotiin.


Pari kirjoitusvirhettä saattaa löytyä, vaikka yritin niitä hieman tarkistella. Jokunen sinne kuitenkin aina eksyy

Todella selkeästi kirjoitettu hoitotarina ja teksti on sujuvaa. Hieman häiritsi tuo Oivan poniksi kutsuminen, Oivahan on 165cm korkea tilastohevonen! Mukavaa, kun tulit kuitenkin hoitamaan ja tutustumaan "Olliin", teillä näyttikin sujuvan todella hyvin! Laitathan ensi kerralla kappaleiden väliin tyhjän rivin, silloin on helpompi saada selvää (: Muuta huomautettavaa minulla ei ole ja teksti oli selkeää. Tästä saat 8v€! (:

(Pahoittelen ponittelua, se on minulle kehittynyt tapa. Kaikki pyöreät isotkin hevoset ovat minulle poneja. Myös oma irl 170cm puoliverinen, joka on pyöreä sekä joissakin valokuvissa näyttää ponilta. Kyse ei ole siis konkreettisesta poniksi luulemisesta. Minun tapa lässytellä ja hellitellä, kuten se Olli-nimityskin )