Sintun päiväkirja

https://kultakartano.palstani.com/ratsastustunnit-ja-valmennukset-f3/koulutunti-210210-nimilistaan-t29.htm#57

Miltsu - Sinttu
Poskesi olivat aivan punaiset, kun tulit maneesiin, sillä olit saanut kiskoa heti ensitöiksesi Sinttua pois puun luota syömästä sitä. Tomeralla asenteellasi sait Sintun kuitenkin maneesiin asti ja selkäännousu ja vyön kiristäminen sujuivat sinulta siististi itseksesikin. Ravissa Sinttu oli reipas ja alkoi heti oikoa kulmissa, mutta tomerasti sait ruunan kulmiin ja vähän taipumaan. Kun jalustimet otettiin pois, sinulla ei ollut kivaa, sillä ruunan askeleet eivät olleet maailman mukavimmat! Istuit kuitenkin hyvin ja rennosti satulassa ja laukannostotkin sujuivat teidän puolestanne muitta mutkitta. Istut todella hyvin, jos vain muistat olla rento ja mukautua vielä lisää hevosen liikkeisiin.

https://kultakartano.palstani.com/ratsastustunnit-ja-valmennukset-f3/puomitunti-200210-nimilistaan-t26.htm#43

Miltsu - Sinttu
Hihkuit ilosta päästessäsi puomitunnille Sintulla, sillä olit kuullut ratsastaessa ruunasta vain hyvää. Kun pääsit selkään ja sait kiristettyä satulavyön, kävelit hetken ja tunnustelit Sintun eteenpäinvievää käyntiaskelta. Itsenäinen verryttely sujui teidän osaltanne hyvin ja Sinttu alkoi kuunnella, mitä sanoit sille. Kun aloitettiin työt, Sinttu oli hyvin verytelty ja valmis tekemään hommia. Laukkapuomit sujuivat ongelmitta ja tulitte ne hyvään tahtiin. Pidennykset sujuivat erinomaisesti, mutta laukan lyhentämisestä Sinttu oli kanssasi eri mieltä ja ei tahtonut millään hidastaa, lopulta sait sen kuuntelemaan. Laukanvaihdoissa ei ollut ongelmia ja Sinttu kuunteli sinua todella hyvin.

Siirretty Räsyn kirjoittamasta viestistä.

TUTUSTUMISTA

Enpä tainnut matkalla tallille ajatella paljon muuta kuin uutta hoitohevostani Sinttua ja Kultakartanoa. Kaikki, mitä Sintusta ja tallista ylipäätään tiesin, rajoittui tallin kotisivujen tietoihin, joten minua lievästi sanottuna jännitti. Jännitys helpotti vasta, kun liukastuin lumikerroksen alla olleeseen jäähän ja lensin rähmälleni tielle. Istuin siinä hetken pöllämystyneenä kunnes minua alkoi naurattaa. Sen siitä sai, kun ei katsonut eteensä.

Jonkin ajan kuluttua sitten jo olinkin Kultakartanoksi tunnistamani paikan pihassa. Ulkona oli sen verran kylmä, etten paljon viitsinyt jäädä ihailemaan paikkoja, vaan kiiruhdin sisälle suurehkon, mutta kotoisan näköiseen tallirakennukseen.
Sisään astuessani minua tervehti mielestäni ihana hevosen tuoksu ja ovea vastapäätä asustavan hevosen vaimea hörähdys. Katselin uteliaana ympärilleni uudessa paikassa yrittäen samalla paikantaa jotakuta, joka voisi hieman esitellä paikkoja. Lähdin kävelemään ilmeisestikin vastikään lakaistua tallikäytävää pitkin, samalla karsinoiden oviin kiinnitettyjen harjaämpäreiden kyljissä lukevia hevostennimiä lukien.
Tallikäytävän päässä oli ovi, jossa luki “toimisto” ja josta kuului vaimeaa puheensorinaa, joten menin sinne. Toimistohuoneen sohvalla istuivatkin tallinomistaja Maikku ja joku nuori tyttö, jota en tunnistanut.
- Moi! Sä olet varmaankin se Sintun uusi hoitaja? Maikku tervehti minua iloisesti.
- Joo. Mä ajattelin, että jos tänään vähän tutustuisin Sinttuun, vastasin ujosti.
- Se käy oikein hyvin. Käy vaan hakemassa Sinttu sisälle, se on tarhailemassa Lennon kanssa. Tämä tässä on Fanipala, joka muuten onkin Lennon hoitaja ja voi näyttää sinulle mistä Sinttu - pojun löydät, Maikku jatkoi tervehtiessäni Fanipalaa.
- Selvä juttu, sanoin jo reippaammin Fanipalan jo tehdessä lähtöä.

Fanipala näytti minulle, missä karsinassa Sinttu asui ja nappasin sen Mustan riimun ja harmaan riimunnarun naulasta. Kävellessämme lumista polkua pitkin kohti tarhoja Fanipala kertoili minulle tallista ja sen tavoista.
Kohta huomasinkin jo kummasti kuvien Sinttua muistuttavan hevosen vaaleansinisessä loimessa yhdessä lukuisista tarhoista. Fanipala vahvisti, että se hevonen oli Sinttu ja menimme yhdessä tarhan luo.
Pujahdin sähköpaimenen alitse tarhaan ja aloin puhella rauhallisesti ruunalle, joka oli keskittynyt päiväheiniensä tuhoamiseen. Minut huomatessaan Sinttu höristi korviaan ja pinkaisi juoksuun. Selvästikään poikaa ei kiinnostanut lähteä sisälle kesken maittavan heinäaterian. Heinien äärellä seisova toinen suomenhevonen, Lento, katsoi minua ystävällisesti tummilla silmillään. En kuitenkaan ehtinyt jäädä sitä taputtelemaan, sillä minun oli saatava Sinttu kiinni. Tehtävä oli loppujen lopuksi helppo, sillä ruuna hölkkäsi muutaman minuutin kuluttua luokseni kun rapisutin taskussani olevaa pussia. Pujautin riimun kiltin, läsipäisen Sintun päähän ja napsautin lukon kiinni. Fanipala oli sillä välin ottanut oman hoitsunsa Lennon kiinni ja talutimme hevoset peräkanaa talliin. Sinttu oli helppo talutettava, vaikkakin se olisi halunnut kulkea lähestulkoon kiinni Lennon takapäässä. Turvallisuuden vuoksi pidin ruunan hyvän matkaa Lennon takana.

Vein Sinttu - pojan karsinaansa ja sidoin sen riimunnarusta vetosolmulla kiinni, jottei herra lähtisi karkuteille jos unohtaisin karsinan oven auki. Sinttu seisoi kiltisti paikoillaan höpläten huulillaan takkini taskua ilmeisesti makupalojen toivossa. Hymähdin ruunalle ja kävin hakemassa sen harjapakista dandyn ja kumisuan. Harjasin jonkinsortin rautiaaksi arvioimani Sinttua pitkillä, reippailla vedoilla jotta lika lähtisi mahdollisimman hyvin. Ruuna seisoi nätisti paikallaan ja nautti käsittelystä. Harjattuani molemmat puolet vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin sillä myös jalat ja mahanalusen. Mahanalusen harjaamisessa tuli kyllä ongelmia alkuun, koska Sintun mielestä se kai oli yksityisaluetta. Muutamaan otteeseen piti komentaa, kunnes ruuna uskoi että jaloilla töykkiminen ei ole sallittua. Harjasin vielä varovasti ruunan pään ja selvitin jouhet. Kavioita puhdistettaessa Sinttu koetti kovasti höplätä takkiani.

Kun hoitohevoseni oli jälleen hevosen näköinen, annoin sille kuppiin pari kuivaa leipää. Ne näyttivät maistuvan pojulle. Sitten etsin Maikun käsiini.
- Nyt on Sinttu harjattu siistiksi. Vienkö mä sen takas tarhaan vai miten? kysäisin.
- Sinttu osallistuu kohtapuolin tunnille, että ei tarvitse. Mutta jos haluat, voit talutella sitä kentällä hetken aikaa, Maikku sanoi.
Sanoin käyttäväni Sinttua pienellä kävelyllä ja kun Maikku kysyi, viitsisinkö tunnin aikana putsata sen karsinan, sanoin sen kyllä käyvän.

Taluteltuani Sinttua noin 15 minuuttia kentällä enimmäkseen käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia maasta käsin tehden, vein sen talliin. Siellä olikin jo Sintulla ratsastava Miltsu odottamassa ja sanoin hänelle, että poika on harjattu. Taputtelin ruunaa vielä kiitokseksi.
Tunnin aikana puhdistin Sintun karsinan, mikä oli purujen ansiosta helppo homma. Sen jälkeen minun olikin jo aika lähteä kotiin.

Todella mukava ja selkeästi kirjoitettu tarina, hienoa! Käytit tarinassasi hyvin tallin henkilöitä ja tarinasta näki, että olit perinpohjaisesti tutustunut tallin sivuihin. Teillä näytti sujuvan hyvin, tästä saatkin 8v€ (: Sellaista vielä, että muista kirjoittaa ensi kerralla tarina tänne Sintun päiväkirjaan, painamalla Post replyä, ei Post newiä. Onnea Sintun kanssa!

toivottavasti tarina tälläkertaa löytää tiensä Sintun päiväkirjaan asti

TALUTUSLENKKI MAASTOSSA

Istuin uneliaana autossa katsellen ohikiitäviä maisemia. Päivä oli ollut raskas kokeineen kaikkineen, joten oli hyvä päästä tuulettamaan aivojaan tallille Sintun pariin! Havahduin haaveistani vasta, kun kuulin äitini kysyvän äänen: - Joko tästä mutkasta piti kääntyä? Vastasin myöntävästi ja eipä aikaakaan kun automme kaarsi tallin pihaan. Olin jo säntäämässä talliin, kun äitini totesi: - Ei hassumman näköinen paikka tämä Kultakartano.
- Eikö, vastasin ja jatkoin: - Tuu säkin joskus katsomaan Sinttua tuonne talliin!
- Mielelläni, äiti vastasi hymyillen ja sanoi vielä ennen lähtöään, että tulisi hakemaan minut vähän ennen seitsemää. Lähdin äkkiä talliin hakemaan Sintun riimua, sillä se olisi varmaankin ulkona kun ei menisi tänään tunneilla.

Melkein heti astuessani sisään talliin lähestulkoon törmäsin Maikkuun, joka lakaisi tallikäytävää.
- Moi taas, tervehdin hieman nolona upeasta sisääntulostani.
- No terve, Maikku naurahti. Kiva kun tulit taas Sinttua hoitelemaan!
- On minustakin kiva tulla taas tänne, vastasin ja jatkoin: - Ajattelin, että jos vielä tällä kerralla tutustuisin Sinttuun ja ratsastaisin sit ensi kerralla.
- No sehän käy, Maikku sanoi. Voitaisiin käydä vaikka talutusmaastossa, mulla kun ei ole nyt mitään erikoista ja Janni tarvitsisi hieman liikuntaa.
- Käy mulle oikein hyvin, tuumasin ja siinä samassa paikalle saapuikin Milu. Hän ilmoitti, että voisi myös lähteä mukaan ja taluttaa omaa hoitsuaan Oivaa. Minulle ja Maikulle se sopi hyvin. Kipaisin hakemassa Sintun riimun ja -narun ja lähdimme kolmistaan hakemaan hevosia sisälle.

Maikku ja Milu lähtivät hakemaan Jannia ja Oivaa tarhoistaan ja minä yritin sillävälin metsästää Sinttua kiinni, ihan kirjaimellisesti! Pujahtaessani sähköpaimenen alitse tarhaan Sinttu antoi korvat hörössä minun lähestyä itseään hyvän matkaa ja kun sitten olin juuri taputtamassa yltä päältä lumisen ruunan poskea, se hölkkäsi tarhan toiseen päähän, ilmeisesti aikomuksenaan uusia temppunsa jos rohkenisin lähestyä sitä uudelleen. Lento tuli taasen tervehtimään minua pärskähtäen.
Sen verran minulla oli aikaisempaa kokemusta velmuilevista suomenhevosruunista, etten lähtenyt juoksukilpaan Sintun kanssa. Tuo lähestulkoon liinaharjainen söpöläinen voittaisi minut siinä lajissa 6-0. Sen sijaan päätin käyttää oveluutta ja lähdinkin etenemään Sintun luokse hitaasti, katse maassa ja ajatukset muissa asioissa, kiemurrellen pitkin hevosten lumeen tallaamia polkuja. Jonkin ajan päästä kuulin Lennon puhallukset takanani ja päästyäni tarpeeksi lähelle Sinttukin uskaltautui tutustumaan omituisesti käyttäytyvään hoitajaansa ja sain napattua sen kiinni.
- Sinttua ei tainnut hommiin joutuminen paljon innostaa, Maikku naurahti taluttaessani Sintun ulos avatusta tarhan portista. Hän ja Milu odottivat jo hevosineen Sintun ja Lennon tarhan vieressä.
- No eipä tainnut ei, hymähdin ja talutimme hevoset talliin.

Sidoin Sintun riimunnarustaan kiinni karsinan tummiin kaltereihin vetosolmulla ja harjasin sen huolellisesti läpi dandyllä, pölyharjalla ja kumisualla. Lisäksi harjaisin vielä pojun pään varovaisesti pääharjalla, siistin jouhet ja puhdistin kaviot. Sinttu käyttäytyi harjaamisen aikana todella kiltisti, varsinkin kun harjasin sen jouhia! Puhdistettuani Sintun taputin sitä kiitokseksi kaulalle ja menin kysymään, olivatko muut jo valmiina. Niin Maikku kuin Milukin olivat saaneet hevoset valmiiksi talutuslenkkiä varten, joten lähdimme peräkanaa ulos tallista.

Ulkona oli alkanut sataa hiljalleen lunta mutta pakkasta ei onneksi ollut kuin kymmenkunta astetta. Myös Janni ja Oiva olivat käyttäytymisestään päätellen hyvällä tuulella. Minusta oli hauska päästä tutustumaan yhteen tallin maastoreiteistä näin aluksi maasta käsin, olinhan luvannut mennä joskus Fanipalan ja Lennon kanssa maastoon, itse tietysti Sinttu - kullalla ratsastaen. Tallustelimme kauemmas tallipihasta ja olinkin jo nähnyt muutaman niistä ratsastusviitoista, mistä Fanipala oli kertonut. Oiva pärskähti tyytyväisenä edellämme ja lumi narisi vaimeasti Maikun puhuessa uittopaikasta. Matkan aikana kävi myös selväksi, että Milu oli varsin hauska ja huumorintajuinen ihminen!
Jonkun aikaa käveltyämme Maikku antoi merkin että siirtyisimme joksikin aikaa raviin. Sinttu ei aluksi meinannut suostua ravaamaan, mutta edellä menevien Jannin ja Oivan ryhdyttyä hölkkäämään Sinttukin vaihtoi suosiolla raviin. Ravailtuamme lämpimiksemme arviolta yli viisi minuuttia siirryimme takaisin käyntiin ja jatkoimme keskustelua. Sen jälkeen käännyimmekin kohtapuoliin jo takaisin, sillä Maikulla oli illalla jokin kiireellinen asia hoidettavanaan. Loppumatka sujui muutamaa ravipätkää lukuun ottamatta itseltäni ympäristöä tutkaillen, maisemat olivat kauniita ja lähtisin ehdottomasti maastoon pian uudelleenkin, tosin ratsain! Vähän ennen tallia vaihdoimme hevosia, minä otin Oivan, Maikku Sintun ja Milu Jannin.
Oiva oli kerrassaan hurmaava herra, varsinkin sen epätavallinen väritys oli hieno. Muutaman kerran Oiva alkoi hiukan höseltää, mutta ruunan sai helposti hallintaan.

Palattuamme takaisin tallipihalle mukavan lenkin jälkeen Maikku kertoi: - Mulla on tuolla
maneesissa muutama aika pieni este, joten voitaisiin vähän irtohypyttää polleja.
- Käy! huudahdimme Milun kanssa yhteen ääneen. Irtohypytimme yhden hevosista kerrallaan ja kaksi muuta odottivat sillä välin kentällä joko minun tai Milun kanssa, sillä meillä ei ollut niin kauheasti kokemusta irtohypyttämisestä. Jokainen hevosista onnistui hypyissään, tosin Janni kolautti kerran toisen esteen puomia ja ikävä kyllä se putosi. Olimme kuitenkin tyytyväisiä kolmikon suorituksiin ja taluteltuamme heppoja hetken aikaa käynnissä veimme ne takaisin talliin. Ilahtuneena hoitsuni hyvästä suorituksesta laitoin sille taas palkan ruokakuppiin, tällä kertaa kuivaa leipää. Sinttu rouskutti leipäpalansa tyytyväisenä.
Harjasin uneliaan ruunan nopeasti ja koska minulla oli vielä 20 minuuttia aikaa lähtöön, puhdistin Sintun vesi- ja ruokakupin.

- Voi Sinttu, olet sinä sitten ihana, kuiskasin hiuksiani höpläävän hevosen korvaan. Samassa kuulinkin tallin ovelta tutun äänen ja näin äitini keskustelemassa Maikun kanssa. Huomattuaan minut Sintun karsinassa äiti sanoi: - No siinähän sinä olet! Ja tämä on varmaankin se paljon puhuttu Sinttu.
- Joo, eikö olekin hieno, vastasin ylpeänä äitini rapsuttaessa läsipäistä hoitohevostani.
- Onhan se. Mutta nyt lähdetään kotiin, äiti vastasi.

Kiva kun hoitelit Sinttua, teillähän alkaa jo sujua! Tykkään todella paljon, että käytät muita henkilöitä ja hevosia tarinoissasi, hienoa. Tarina on virheetön ja etenee juuri sopivasti, sekä siinä on mukavaa tekemistä. Tästä saat 9v€! =)

ENSIMMÄISTÄ KERTAA SATULAAN

Jippii, hiihtoloma! Jos olisin hevonen, olisin kai pukitellut matkalla hullun lailla. Nyt tyydyin vain hyppelehtimään ja hyräilemään onnellinen hymy kasvoillani.
Kiitos loman, pystyin lähtemään tallille jo näin aamupäivästä ja koska oli hyvä, aurinkoinen ilma, voisin ratsastaa kentälläkin. Matka tallille sujui tällä kertaa tavallistakin nopeammin, vaikka minulla olikin koko loppupäivä aikaa puuhailla Sintun kanssa. Saavuttuani sitten lumiselle tallipihalle en mennytkään heti talliin vaan lähdin tarhoille päin katselemaan hevosten ulkoilua. Oli hauska katsella miten hevoset kirmailivat ja leikkivät tarhoissaan, kai niilläkin oli kevättä rinnassa. Nova, Kali, Rasmus ja Huiski keskittyivät heinäannostensa tuhoamiseen.

Jonkin ajan kuluttua Outi saapui tarhoille hakemaan hoitohevostaan Rasmusta tarhasta. Hän äkkäsi minut ja tuli tervehtimään.
- Moikka! Tulit varmaan hoitelemaan Sinttua? Outi huudahti heiluttaen Rasmuksen riimua ja -narua kädessään.
- Oikein arvattu, virnistin Outille.
- Mä ja Fanipala ollaan menossa maastoon Rasmuksella ja Lennolla, haluatko lähtee Sintulla mukaan? Outi kysäisi.
- Muuten kyllä, mutta ensimmäisellä ratsastuskerralla lienee parempi pysytellä ihan vaan kentän aitojen sisäpuolella, hymyilin.
- Niin, no joku toinen kerta sitten! Outi vastasi ja lähdimme kumpikin omaan suuntaamme. Fanipala tuli minua tallin ovella vastaan ja tervehdimme. Tallissa sitten kipaisin viemään reppuni toimistohuoneeseen kaappiini. Sitten nappasin Sinttu - pojun riimun ja riimunnarun ja lähdin hakemaan herraa tarhasta.

Tällä kertaa Sinttu päätti päästää minut helpommalla ja antoi kiinni hetkessä, lieneekö sitten osasyynä ollut se, että Fanipala oli juuri hakenut Lennon tarhasta. Taputin ruunaa kiitokseksi, laitoin riimun sen päähän ja talutin portille. Avasin portin ja kävelin Sintun kanssa talliin.
Sidoin ruunan kiinni karsinan kaltereihin napakalla vetosolmulla ja kaivoin sen harjapussista dandyn ja kumisuan ja aloin harjata hevosta pitkin, rauhallisin vedoin. Olin päättänyt harjata Sintun loman ja ensimmäisen ratsastuskerran kunniaksi huolellisemmin ja vielä paremmin mitä yleensä. Toki harjasin hevoset aina hyvin, mutta tällä kertaa päätin olla pitämättä kiirettä ja kokeilla samalla tallikaupasta ostamiani letityskuminauhoja. Sinttu ummisti silmänsä eikä luiminut yhtään, vaan nautti käsittelystä. Tallikäytävältä, juuri ruunan karsinan ovelta kuului rapinaa, tuhinaa ja sitten hiljainen haukahdus.
- Sinä taidatkin olla se Aada, mutisin vaalealle häntäänsä huiskuttavalle koiralle rapsuttaessani sitä korvan takaa. Hetken rapsuttelu- ja taputteluhetken jälkeen Aada tepsutti toimistoa kohden ja minä vaihdoin harjoiksi pölyharjan ja piikkisuan, jotta voisin puhdistaa lian pöläristä. Harjatessani Sintun jalkoja ja mahanalusta se hieman heilautti toista takajalkaansa, mutta tämänkin alueen kanssa selvittiin loppujen lopuksi ongelmitta. Sen jälkeen puhdistin kaviot, joissa oli kaikennäköistä roskaa ja aika tiukassa. Aikani sain kaviokoukulla kiskoa, ennen kuin kaikki kaviot olivat puhtaat. Sintun aika alkoi käydä pitkäksi ja välillä se nyhtikin jalkojaan kun puhdistin niitä. Topakka nykäisy takaisin ja kielto tehosivat.
Sitten kaivoin esille pesusienen, joka näytti olevan sopivasti pään puhdistamiseen tarkoitettu ja puhdistin rähmät herran silmäkulmista. Varovasti harjaisin vielä pään pääharjalla, selvitin harjan takut metallikammalla ja hännän suurin piirtein selväksi kovaa dandya käyttäen.
- Nythän sä Sottari alat näyttää taas hevoselta! hymähdin ja otin kumilenkit esiin. Jakaessani harjan kuuteen eri osaan Outi ja Fanipala jo taluttivat hevosiaan ulos. He kehuivat, että olin laittanut Sintun oikein hienoksi ja minä puolestani toivotin hyvää lenkkiä. Leteistä ei ehkä tullut ihan samankokoiset, mutta minulle ne kelpasivat. Letitin vielä Sintun otsatukan ja lähdin sitten satulahuoneeseen varusteita hakemaan.

Sintun suitset, satulahuopa ja -satula oli selkeästi nimikoitu, joten ne löytyivät helposti. Nappasin suitset olalle ja satulan käsivarrelle - sitten vain tavarat niille tarkoitettuun telineeseen! Astuessani ulos suuni loksahti auki, sillä Sinttu seisoi puoliksi tallikäytävällä tutustumassa omiin hoitovälineisiinsä, oven ollessa apposen auki. Tallin ulko-ovi oli onneksi kiinni, ties missä veijari olisi muuten kirmaillut! Salamannopeasti iskin varusteet lähimpään, tällä kertaa Novan oveen kiinnitettyyn telineeseen ja menin viemään Sintun takaisin karsinaan. Riimunnaru oli löystynyt hoidon aikana sen verran, että se oli jo melkein tippunut kalterista ja ovi oli kai jäänyt minulta raolleen kun lähdin hakemaan varusteita. Sinttu katsoi minua korvat höröllä ja herttainen ilme kasvoilla, joten en voinut kuin naurahtaa tapahtuneelle ja sitoa ruunan tiukasti kiinni. Vahingosta viisastuu!
Päätin laittaa Sintulle kaikkiin jalkoihin pintelit, joten kieputin ne napakasti paikoilleen. Sitten liutin sinisen satulahuovan oikealle paikalleen kuin hetkeä myöhemmin myös satulan. Jätin satulavyön aluksi melko löysäksi, mutta kiristin sitä pikku hiljaa reikä reiältä. Sen jälleen laitoin riimun ja ohjat kaulalle ja rupesin laittamaan suitsia Sintulle. Ruuna ei nostanut päätään juuri lainkaan ja sain kuolaimet helposti sen suuhun. Sitten vain niskahihna varovasti korvien yli ja remmejä kiinnittämään. Kun kaikki remmit olivat varmasti kiinni, kävin hakemassa kypäräni - tällä kertaa loksautin karsinan oven tiukasti kiinni! Kiristin vyön vielä viimeisen kerran, otin riimunnarun pois Sintun kaulalta ja talutin sen ulos.

Kentällä säädin jalustimet sopivan mittaisiksi ja nousin selkään. Sinttu seisoi kiltisti paikallaan niin kauan kunnes annoin sille luvan lähteä kiertämään uraa. Hetken ruunan menoa tunnusteltuani aloitin tekemään voltteja, pysähtymään ja tekemään peruutuksia. Erityisen tarkkana olin siitä, ettei Sinttu pääsisi oikomaan kulmissa, koska olin kuullut että sillä oli sellaiseen taipumusta.
Alkukäyntien jälkeen kiristin niin vyötä kuin ohjiakin. Lähdin ravaamaan kevyttä ravia ja kokeilin erilaisia tietämiäni kuvioita, kuten kahdeksikkoa ja kolmikaarista kiemurauraa. Välillä vaihdettiin suuntaa ja siirryttiin hetkeksi käyntiin. Välissä kokeilin käyntipohkeenväistöä, jossa en itse ollut kovin hyvä. Aluksi Sinttu kiemurteli ja vain käveli sinne minne piti väistää, mutta kun siirsin pohkeet liioitellusti eteen ja taakse ja napitin tiukasti päämääräämme, alkoi pohkeenväistö onnistua. Kiitin Sinttua ja siirryimme taas raviin. Lopputunnista kokeilin ottaa käyntipohkeenväistön jälkeen laukkaa. Se sujui hyvin ja Sinttu oikein hypähti laukkaan! Sen laukka tosiaankin on aika isoa, joten taisin välillä keikkua ilmassakin…
Sitten olikin jo aika siirtyä loppukäynteihin. Kun Sinttu oli kävellyt tarpeeksi, siirsin sen kentän keskelle, otin jalustimet pois ja päätin kokeilla maailmanympärimatkaa. Sinttu kylläkin lähti kävelemään uralle juuri kun olin kääntynyt sivuttain ja jouduin hyppäämään alas! No, ensi kerralla sitten uudelleen ja toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Outi ja Fanipala olivat juuri vieneet heppansa takaisin tarhoihin ja koska heillä ei ollut kiire, he tulivat auttamaan minua Sintun hoidossa. Outi otti Sintulta pintelit sekä letit pois ja Fanipala harjasi ja puhdisti kaviot sillä aikaa kun minä kävin pesemässä kuolaimet ja puhdistamassa niin suitset kuin satulankin nahanhoitoaineella. Ihana vaaleaharjainen hoitoheppani olikin sitten jo valmis menemään takaisin tarhaan. Vietyäni Sintun tarhailemaan Lennon kanssa puhdistin vielä sen ruoka- ja vesikupin, jotka olivatkin aika sotkuisia. Karsina olikin jo ehditty puhdistaa. Minulla ei ollut mikään kiire kotiin, kiitos loman, joten menin vielä toimistohuoneeseen syömään eväitäni Outin ja Fanipalan kanssa.
- Arvatkaa mitä. Kun mä kävin hakemassa Sintun suitset ja satulan satulahuoneesta, oli se veijari…

Mukavaa kun hoitelet Sinttua näin ahkerasti ja monipuolisilla tarinoilla, hienoa! Teillä sujuikin tänään hyvin pientä mokaa lukuunottamatti, sillä Sinttu osaa käyttää kaikki tilanteet omaksi parhaakseen! Ratsastus sujuikin teiltä hyvin, hienoa! Tästä saat 9v€ =)

SINTTUILUA

Unessa Sinttu katsoi minua suurilla silmillään, hörähti ja laukkasi luokseni. Juuri kun olin koskettamassa sen silkkistä turpaa, havahduin hereille. Haukottelin unisesti ja yhtäkkiä muistin, että tänään minun oli määrä mennä tallille. Pomppasin pystyyn ja vilkaisin kelloa. 06.30. Irvistin ja tassuttelin keittiöön.
Söin aamupalan kaikessa rauhassa uusinta Hipposta lukien ja suunnittelin päivän kulkua. Ehtisin tallille juuri sopivasti aamutalliin Maikkua auttamaan, hän tuskin pahastuisi muutamasta auttavasta kädestä. Syötyäni aamupalan kiskoin tallivaatteet päälleni, pakkasin kypärän sekä eväät reppuun ja kävin sanomassa äidille, että olin lähdossä tallille.
“Näin aikaisin - ja minä kun luulin että sinä et ole edes vielä herännyt!” hän päivitteli mutta antoi minulle sitten luvan lähteä.
Bussit eivät kulkeneet vielä tähän aikaan, joten lähdin Kultakartanoa kohden kävellen. Tallille ei onneksi ole pitkä matka ja jonkin aikaa myöhemmin saavuinkin jo tallille.

Kaikkialla oli aivan hiljaista ja rauhallista - kaikki taisivat vielä nukkua. Kipitin tallin ovelle ja kurkistin ikkunasta sisälle. Valoja ei oltu vielä sytytetty, mikä tiesi ettei Maikku ollut vielä tallissa. Onneksi oli melko leutoa, päiväksi oli luvattu jopa plusasteita. Tallin suuri, puinen ovi oli lukossa, joten en voinut kuin odotella Maikkua saapuvaksi.
Viiden minuutin kuluttua, kutakuinkin 15 yli seitsemän, Maikku tallustelikin punaisissa kumisaappaissaan paikalle. Hän oli jokseenkin hämmästyneen näköinen, kun huomasi minut seisomassa suljetun oven takana.
“Öö… huomenta” Maikku sanoi ihmeissään.
“Huomenta huomenta!” tervehdin ja jatkoin: - “Tämä on nyt vähän niin kuin korvaus siitä etten ole viimeaikoina ehtinyt Sinttua hoitelemaan.”
“Ei se ole niin vakavaa ja kiva kun tulit auttelemaan aamutallin kanssa” Maikku sanoi jo pirteämmin.

Tallissa minun hommakseni jäi viedä Maikun ruoka-annokset oikeille hevosille ja tuoda puolille hevosista heinät. Pian tyytyväinen pärskähtely ja hörinä jo täytti tallin ja hetken sitä kuunneltuamme lähdimme toimistohuoneeseen. Maikku piristi itsensä juomalla termarillisen vahvaa kahvia ja minä puhdistin ajan kuluksi Sintun varusteita. Noin tunnin kuluttua lähdimme viemään hevosia ulos ja sen jälkeen putsaamaan karsinoita ja lakaisemaan tallin lattiaa. Siivottuani Sintun, Jannin, Huiskin ja Nellin karsinat sekä puhdistettuani Sinttu - sottapytyn ruoka- ja juomakupin, saapuivat Outi ja minulle uusi tuttavuus, Pörröpompula.
“Moi, täällähän ollaan jo työn touhussa!” Outi tervehti saapuessaan talliin.
“Moi moi vaan” vastasin, samalla kun laitoin kupinpesuvälineitä paikoilleen.
“Me ei olla tavattukaan, mä oon Pörröpompula” yllättävän paljon ulkonäöltään minua muistuttava tyttö kertoi.
“Ei joo ollakaan, mä olen Räsy” vastasin hymyillen.
“Lähdettäiskö yhdessä maastoon? Sinä Sintulla ja minä Ropsulla?” Pörröpompula kysyi.
“Käy hyvin” vastasin iloisesti ja lähdimme yhdessä hakemaan hevosia tarhoista.
Sinttua ei olisi huvittanut lähteä sisälle, sillä sehän oli vasta jonkun aikaa sitten päässyt ulos. Houkuteltuani ruunaa jonkun aikaa se kuitenkin antoi kiinni ja pääsimme kunnialla talliin. Harjasin Sottarin huolellisesti dandylla ja sen jälkeen pehmeällä harjalla. Sinttu vähän äksyili, lienee noussut väärällä jalalla. Sitten harjasin vielä varovasti sen pään, puhdistin kaviot ja selvitin pahimmat takut harjasta. Koska Ropsu asustaa Sintun viereisessä karsinassa, pystyimme juttelemaan koko ajan ja kun sitten lopulta molemmat hevoset - ja ratsastajat - olivat valmiita lähtöön, olimme jo valinneet reitin, mitä pitkin ratsastaisimme.

Nousimme kentällä selkään, verryteltyämme hevoset hyvin ja kiristettyämme satulavyöt lähdimme käynnissä maastopolkua pitkin, tarkoituksenamme ratsastaa lammelle. Sinttua hieman laiskotti ja sainkin hoputtaa sitä nopean Ropsun perään vähän väliä. Matka sujui rennosti jutellen.
“Ravataanko?” Pörröpompula kysäisi ja katsoi minuun.
“Ravataan vaan” vastasin ja nostin ravin Sintulla. Hölköteltyämme jonkun matkaa ja hevosten piristyttyä hieman, Pörröpompula katsoi uudelleen minua.
“Laukataanko?”
“Vielä kysyt!” hihkaisin ja napautin laukkapohkeet Sintun kylkiin.
Ruuna innostui toden teolla laukkaamaan - tosin Ropsu ei ollut yhtään sen huonompi. Lumi vaan tuiskusi hevosten päästellessä höyryjä! Sintun vaalea harja hulmusi ja vesi valui silmistäni kiitäessämme eteenpäin.
“Tämä se on elämää” totesin siirtyessämme takaisin käyntiin.
“Sanos muuta” Pörröpompula sanoi ja huomasimmekin jo lammen häämöttävän.

Ihailtuamme kaunista järvimaisemaa käännyimme takaisin Kultakartanoa kohden. Matkan aikana koettiin vielä monta riemukasta ravi- tai laukkapätkää ja naurunpyrskähdyksiä. Sinttu - kulta selvisi hienosti nopeamman Ropsun vauhdissa.
Aivan loppumatkan kuljimme käynnissä ja tallin pihassa meidän ei tarvinnut mennä kentälle kuin hyppäämään alas ratsujemme selästä. Tallissa hoidin Sintun huolellisesti, otettuani suojat, pintelit ja muut varusteet pois, kuivasin hionneet kohdat heinätupolla ja harjasin Sintun perinpohjin. Huomasi, että karvanlähtöaika on alkanut. Putsasin vielä kaviot ja palkaksi mukavasta retkestä liinaharjainen suomenhevoshoitsuni sai porkkanan. Sitten veimme Pörröpompulan kanssa hevoset ulos päiväheinistään ja aurinkoisesta säästä nauttimaan.

Kävin pesemässä Sintun kuolaimet ja puhdistamassa kuolat suitsista, vein tavarat paikoilleen ja söin eväitäni samalla Pörröpompulan ja Kultakartanoon saapuneen Hesen kanssa jutellen.
“Olen kyllä kokenut heppailuni parhaat kokemukset täällä Kultakartanossa” totesin ja katsoin toimistohuoneen ikkunasta tarhoissaan kirmailevia hevosia.
“Sama täällä” Hese vahvisti.
“Ropsukin on kotiutunut hienosti” Pörröpompula kertoi omia eväitään syöden.
“No sitten olemme kaikki tulleet tänne jäädäksemme!” virnistin ja jatkoin vielä ennen kuin lähdin toimistosta : - “Eiköhän mennä siivoamaan loput karsinat.”

Kiva kun tulit hoitelemaan taas Sinttua, ruunahan on löytänyt hyvän hoitajan! Tämä on mukava ja virheetön tarina, josta saat 9v€ (:

VAUHDIKASTA MENOA

Havahduin haaveistani opettajan toivottaessa hyvää päivänjatkoa. Sulloin kirjat jo ennestään tupaten täyteen reppuuni ja lähdin käytävään laittamaan vaatteita päälleni. Kiskottuani kumpparit jalkaan ja takin niskaan säntäsin loskaisen pihamaan läpi bussiin.
Bussissa katselin ohikiitäviä maisemia ja vilkaisin ohimennen tulevaa historian koealuetta. Aprillipiloja en ollut suunnitellut, sillä mielestäni ne olivat turhia ja koko aprillipäivä hölmö.

Bussin pysähtyessä Kultakartanoa lähimmälle pysäkille nousin kyydistä ja lähdin tallia kohden. Eikä aikaakaan kun saavuin kuraiselle tallipihalle, kevätaurinko oli viimeinkin alkanut lämmittää paikkoja. Tallustelin suurikokoiseen tallirakennukseen ja menin ensitöikseni vaihtamaan vaatteita. Sen jälkeen vein reppuni toimistoon ja menin katsomaan Sintun karsinan kuntoa. Se oli arvatenkin siivottu, sillä kello oli jo hieman yli kolme. Vesi- ja ruokakupit olivat siistejä, muutamaa vesikupissa olevaa heinänkortta lukuunottamatta. Sitten testasin toimiko vesiautomaatti. Sen toimiessa moitteettomasti nappasin Sintun riimun sekä -narun ja lähdin pihalle ruunaa hakemaan.
- Moi Sinttu! hihkaisin tarhassa möllöttävälle karvapallolle, jonka tunnistin Sintuksi pään leveästä, valkoisesta läsistä. Kyseinen herra lähti, ihme kyllä, heti löntystämään luokseni Lento perässään. Taputeltuani Sinttua ja Lentoa kylliksi pujotin riimun hoitohevoseni päähän ja napsautin leukahihnan lukon kiinni. Tarhasta poistuminen olikin sitten vähän monimutkaisempi juttu, sillä eräs toinen hellyydenkipeä herra yritti tunkea mukaan...
- Ei Lento, sä jäät kyllä tänne, naurahdin tuhisevalle ruunalle joka kyhnäsi Sintun kyljessä.

Jonkin ajan kuluttua Lento uskoi ettei saanut tulla mukaan ja pääsimme Sintun kanssa lähtemään. Sinttu höristi korviaan ja jähmettyi tuijottamaan maastopolulle, sillä sieltä ratsastivat Maikku ja Outi. Tervehdin Leevillä ja Rasmuksella ratsastavaa iloista kaksikkoa.
- Moikka! huudahdin.
- Ai terve, Maikku ja Outi vastasivat yhteen ääneen.
- Olikos kiva lenkki? kysäisin Sinttua rapsutellen.
- Oli kyllä, hypättiin muutama maastoestekin, Maikku kertoi hymyillen.
- Melkein tipuin kun Rasmus säikähti lentoon lähtevää lintua! Outi sanoi pieni virne kasvoillaan.

Maikku ja Outi jäivät vielä hetkeksi kentälle pörräämään ja minä talutin Sintun talliin. Koska talviuniltaan herännyt aurinko vaikutti selvästi hevosiin karvaa irrottavalla tavalla, päätin harjata Sinttu - pojusta niin paljon irtokarvaa kuin siitä vain irtoaisi. Aloitin pyörittelemällä karvaa irti kumisualla ja sen jälkeen kovalla dandylla. Tavallisesti hoidettaessa hieman äksy Sinttu ummisti silmänsä ja nautti käsittelystä. Tämän jälkeen puhdistin Sintun jalkoineen päivineen pehmeällä harjalla, sekä puhdistin kaviot. Sitten olikin jäljellä enää pään harjaus ja harjan selvittely. Tehtyäni nämä kävin hakemassa Sintun varusteet.
Laitettuani Sintulle suojat ja pintelit otin satulan ja pistin sen Sintun selkään. Viimeisenä laitoin suitset. Suitsia laitettaessa Sinttu leikki kirahvia, mutta luovutti huomattuaan että laitan suitset silti. Kun ruuna oli valmis työnsin kypärän päähän ja talutin Sintun maneesiin.

Tarkoituksenani oli mennä vain koulua, mutta kun huomasin muutaman pienen esteen jotka joku oli maneesiin jättänyt, päätin kokeilla niitäkin. Nousin selkään ja kiristin satulavyön. Sitten ohjasin Sintun uralle alkukäyntejä menemään. Tein paljon voltteja ja yritin kiinnittää huomiota kulmien ratsastamiseen. Välillä vaihdettiin suuntaa. Etuosakäännös sujui Sintulta kuin leikiten. Kun Sinttu oli kävellyt tarpeeksi siirryimme kevyeen raviin ja siitä pikkuhiljaa erilaisten tehtävien kautta laukkaan.
Kun ensimmäisen kerran käänsin Sintun estettä kohti sen ennestäänkin ylisuuri ja keinuttava laukka suureni hurjaksi koikkelehtimiseksi. Onneksi ruuna ymmärsi napakat avut ja rauhoittui vähän ennen estettä. Selvisimme siitä kunnialla, vaikka oma esteistuntani ei mikään paras olekaan. Hyppäsimme esteitä vielä muutaman kerran uudelleen ja välillä tehtiin muuta. Kerran askeleet eivät Sintun mielestä osuneet kohdalleen ja se teki äkkipysäyksen juuri kun olin valmistautunut laukkaan. Ihme kyllä en tippunut, vaan sinnittelin kaulalla ennen kuin pääsin taas tasapainoon.
Noin 45 työskenneltyämme siirsin Sintun käyntiin ja menimmekin pitkät loppukäynnit jotta palautuisi mahdollisimman hyvin. Lopuksi tein vielä maailmanympärimatkan Sinttu - herran selässä, se odotti kiltisti että tulin alas selästä.

Tallissa otin varusteet Sintulta pois, harjasin sen kovalla dandylla ja kokeilin joskus hevoslehdestä lukemaani kikkaa rapsuttaa irtokarvoja hikiviilalla. Kikka toimi hyvin, mutta koska Sinttu luimisteli korviaan eikä ollut kovin ihastunut ideaani, en käyttänyt sitä kovin kauaa. Varmistin vielä, ettei Sintulla ollut kiviä tai muuta inhottavaa kavioissaan, palkitsin sen porkkananpaloilla ja vein ulos ruunaa kovasti odottavan Lennon luokse. Sintun työ oli siltä päivältä tehty, mutta minä jatkoin vielä puhdistamalla herran varusteet huolellisesti.
- Ihanaa, että tänään alkaa pääsiäisloma! huudahdin Outille joka lakaisi tallin lattiaa.
- No sanos muuta, kiva pitää vähän tavallista pidempi viikonloppu, tämä vastasi iloisena.
- Mites Sintun kanssa sujui? paikalle ilmestynyt Maikku kysäisi.
- Ihan hyvin, kokeiltiin jopa paria pientä estettä, kerroin.
- No hyvä, Maikku vastaisi ja lähti toimistoon mukanaan lauma pieniä tuntilaisia.

Siinäpä lauma tulevia Kultakartanolaisia, ajattelin hymy suupielillä karehtien kun lähdin kotia kohden.

Hienoa kun tulit hoitelemaan Sinttua, pahoittelen että vastaan nyt vasta! Hieno tarina, kiva kun käytät muitakin henkilöitä tarinoissasi (: Tästä saat 9v€